Mummolassa

Toinen neulegraffiti kaveriksi

Tein toisenkin neuletakin, kiinnitys siinäkin lankanapein. Olin ajatellut tehdä samalle puulle kuin aiemminkin lisälämmikkeeksi, meni nyt mitat sen verran pieleen ettei olisi pysynyt yllä. Joten sovitettiin naapurille. Viristys taas yöhämärissä, koirat peitetehtävässä mukana. Seuraavana päivänä kuvatessa useimpiin kuviin tuli huomaamattani mukaan taustalla penkillä istuskeleva pappa joka alkoi selvästi ihmetellä kuvaamistani- sieltä puiden välistä tiirailin ja kuvailin suuntaansa, luultavasti ei hänelle asti neuleet edes näkyneet, sen verran hyvin piiloutuvat maastoon!

Puulle neuletakkia

Iltahämärissä hiipparoin pitkälle lenkille koirien kanssa, tälläinen neule kassissa. Olin aiemmin katsonut jo alustavaa paikkaa sille, keloutumassa oleva pieni puu näytti palelevaiselta, pitihän sille takki saada. Tämä on ihan eka neulegraffitini ikinä, oikeastaan lähes lapsekkaan hellyyttävä kun on niin karmaisevat iki-ikivanhat jämälankayhdistelmät ja alkeellista jälkeä koko toteutus. Orgaaninen olemus passaa kuitenkin siedettävästi puun runkoon.

Kiinnitys langasta tehdyillä napeilla, en halunnut keskellä lähiöasutusta käyttää paljoa aikaa kiinnitykseen. Täytyy koettaa tehdä kavereille kans, toivottavasti tämä pysyy paikallaan siiheksi, laitoin nimittäin aika matalalle. Ehkä yöllä pitää mennä tikkaiden kanssa nostamaan ylemmäs.. taas kuvat hämäriä kun ei malttanut odottaa huomiseen ja parempaa valaistusta.

Antaa kaikkien kukkien kukkia

Vihanneslokeron perukoille unohtunut valkokaali oli alkanut hieman kasvamaan, mistä sekin siellä pimeydessä tiesi kevään koittaneen? Elämänhalu on kova.

Nostin kaalin tiskipöydän reunalle ja muuta touhutessa se unohtui siihen hetkeksi, pieni alku vihertyi heti. Se oli niin hellyttävä, ettei millään raaskinut kompostiroskiin laittaa, saa sen sijaan nyt ilahduttaa kevätkukkana. Tässä kasvanut pari päivää jo. Ajattelin huvikseni kokeilla laittaa parvekeruukkuun yrttien ym. sekaan, josko saataisiin syksyllä omaa kaalisatoa.

On muuten hauska paketti, kukka ja ruukku samassa! ; )

Huopakissa ja -koira

Piskuinen kissa syntyi pienelle tytölle, tekoajan rajallisuuden takia oli turvallisinta tehdä siitä kerällä oleva, kapoisia raajoja kun saa tikuttaa aina pitkään.

Pienen miehen koira, mallina hivenen käytetty akitaa. Hauva kohtasi ilkivaltaa elämänsä alkutaipaleella, ihan oikinen koira ehti syödä ekan hännän.. Taitaa olla vielä lampaan hajua jäljellä värjäämättömissä villoissa.