Tein toisenkin neuletakin, kiinnitys siinäkin lankanapein. Olin ajatellut tehdä samalle puulle kuin aiemminkin lisälämmikkeeksi, meni nyt mitat sen verran pieleen ettei olisi pysynyt yllä. Joten sovitettiin naapurille. Viristys taas yöhämärissä, koirat peitetehtävässä mukana. Seuraavana päivänä kuvatessa useimpiin kuviin tuli huomaamattani mukaan taustalla penkillä istuskeleva pappa joka alkoi selvästi ihmetellä kuvaamistani- sieltä puiden välistä tiirailin ja kuvailin suuntaansa, luultavasti ei hänelle asti neuleet edes näkyneet, sen verran hyvin piiloutuvat maastoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti