PIENTÄ KUHINAA JA KAHINAA VUOSIEN VARRELTA. UUDELLEEN AKTIVOITUNEEN TAITEEN JA KÄSITYÖN HARRASTELIJAN TÖITÄ, INSPIRAATION ANTAJANA ERITYISESTI LUONTO JA KIERRÄTYSMATERIAALIT SEKÄ TAITEILEVAT YSTÄVÄT. TEKEMISEN INTO JA ILO KORVAA TAIDOT, SEN KUMMEMMIN SUUNNITTELEMATTA ON MIELENKIINTOISTA ALOITTAA PROSESSI JA KATSOA MITÄ SIITÄ SYNTYY!
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Antaa kaikkien kukkien kukkia
Vihanneslokeron perukoille unohtunut valkokaali oli alkanut hieman kasvamaan, mistä sekin siellä pimeydessä tiesi kevään koittaneen? Elämänhalu on kova.
Nostin kaalin tiskipöydän reunalle ja muuta touhutessa se unohtui siihen hetkeksi, pieni alku vihertyi heti. Se oli niin hellyttävä, ettei millään raaskinut kompostiroskiin laittaa, saa sen sijaan nyt ilahduttaa kevätkukkana. Tässä kasvanut pari päivää jo. Ajattelin huvikseni kokeilla laittaa parvekeruukkuun yrttien ym. sekaan, josko saataisiin syksyllä omaa kaalisatoa.
On muuten hauska paketti, kukka ja ruukku samassa! ; )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
no jopas on upea luomukukkaruukku!
VastaaPoistaLuonto on ihmeellinen miten se jaksaa kasvaa vaikka missä.